Miten toimia ja tukea kriisissä?
Sota Ukrainassa on kriisi, joka koskettaa ihmisiä laajasti. Sota Euroopassa oli jotakin, jota kukaan ei ennusmerkeistä huolimatta tuntunut osaavan odottaa. Sota syttyi, kuin "salama kirkkaalta taivaalta". Salama kirkkaalta taivaalta on myös kriisipsykologi Salli Saaren yhden kirjan nimi, jossa tekijä kuvaa kriisin ilmiöitä. Tuon kirjan nimi jäi minulle vahvasti mieleen ja kuvaa hyvin kriisin ensimmäistä sokkivaihetta. Olen käyttänyt "salamaa" usein kouluttaessani ihmisiä kriisien kohtaamisessa aina 90 luvulta lähtien, jolloin sain olla Sallin kouluttaja koulutuksessa; Henkinen tuki kriisi ja onnettomuustilanteissa ja toimessani tuohon aikaan Suomen Punaisen Ristin kotimaan valmiustiimissä ja piirin kouluttajana.
Sota on raakaa sotaa, jossa inhimillisyys, tuttujen ja tuntemattomienkin hätä ja urheuskin koskettaa monia.
Sota mahdollistaa pahuuden, jota on vaikeaa ymmärtää, vaikka historiassa siitä on lukuisia esimerkkejä. Sota tuli nyt Eurooppaan "salamana" ja Presidentti Sauli Niinistön mukaan "sodan kylmät kasvot" näyttäytyvät ja "naamiot riisuttiin".
Sota koskettaa ihmisiä eri tavoin
Itselläni Ukrainan sota ja sen tapahtumat nostattivat muistoja Karjalaismummoni tarinoista. Mummoni kokemukset evakkomatkasta, paluusta Karjalaan ja uudelleen rakentamisesta, toisesta evakkomatkasta ja Lottana toimimisesta sekä myöhemmin siirtolaisuuden aikana koetun ulkopuolisuuden kokemuksista. Sodan herättämät tunteet, kuten suru ja hätä sekä järjesttömän tuhon ja menetysten kokemukset ovat siirtyneet sukupolvienkin yli minullekin. Enkä ole ulkopuolinen tästä meneilläkään olevasta sodasta, koska olen tunteva ihminen ja tilanne myös pelottaa. Entä jos sota laajenee? Olemmeko turvassa? Koen myös turhautumista maailman valtioiden toimintaa kohtaan, miten kukaan ei voi pysäyttää tätä pahuutta?
Kriisin etenemisen perusmalli; sokki, reaktiovaihe, käsittelyvaihe ja uudelleen suuntautumisen vaihe on jotakin, jota nyt pysähdyn tutkimaan, jotta selviän itse sekä kykenen auttamaan muita.
Sokkivaihe on inhimillisestä ja psyykkisestä näkökulmasta tärkeä vaihe, koska se suojaa psyykeä silloin, kun jokin asia tulee "kuin salama kirkkaalta taivaalta". Sokissa ihminen ei oikein ymmärrä tapahtunutta, tunteet eivät ole läsnä ja ihminen voi toimia irrationaalisestikin. Sokki kestää eri pituisen ajan ja valmistautuminen tai kouluttautuminen sekä aiemmat kokemukset voivat lyhentää sen kestoaikaa. Esimerkiksi kriisiin varautunut ihminen säilyttää valmistautumatonta paremmin toimintakykynsä. Sokissa oleva ihminen hyötyy läsnäolosta ja konkreettisesta avusta, kuten ohjeista. Eräs Sarajevon sodan kokenut oli listannut hyvät ja konkreettiset ohjeet sosiaaliseen mediaan, kuinka varautua pakenemaan ja selviytymään alkaen aina siitä, että on varannut passit, rahaa ja omistusdokumentit helposti mukaan otettaviksi, jotta voi paeta nopeasti jättäen kaiken muun taakseen.
Reaktiovaiheessa ihminen kokee vahvoja tunteita, kuten surua ja vihaa. Syyllisien ja selitysten etsiminen voi näyttäytyä vahvanakin. Meistä osa on nyt Ukrainan sodan näkökulmasta reaktiovaiheessa, mikä näkyy muun muassa sosiaalisessa mediassa. Mielipiteet ja tunnereaktiot kuohuvat ja ne on tärkeää kokea, jotta voisimme käsitellä asiaa rationaalisesti. Reaktiovaiheessa on myös tärkeää, että joku on tukena, ottaa vastaan tunnekuormaa ja auttaa jäsentämään asiaa.
Käsittelyvaiheessa ihminen pystyy jäsentämään asiaa ilman reaktiovaiheen valtavaa tunnekuormaa. Tässä vaiheessa asia aletaan hyväksymään ja on helpompi tehdä myös viisaita päätöksiä. Tässä vaiheessa jotkut tarvitsevat toistaan enemmän tai vähemmän tukea. Jotkin meistä tarvitsee vahvaa ammattilaisten tukea, jotta ylipäätään pääsisimme etenemään käsittelyvaiheeseen, jotkut selviävät läheistensä, työkavereidensa ja yhteisön turvin tähän vaiheeseen. Keskustelut ja konkreettinen toiminta on ihmiselle tässä kohdin tärkeää.
Uudelleen suuntautumisen vaiheessa ihminen pystyy elämään asian kanssa ja suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Voiko meistä kukaan tässä tilanteessa vielä olla, mietin? Koska uhka ja epävarmuus on läsnä.
Toivon vahvasti, ettei sotaa Euroopassa olisi, mutta se olisi mielikuvittelua, joten teen sen, mitä voin.
Ohjeet kriisissä selvitymiseen ja tukemiseen
Sota on kuitenkin totta ja se on Euroopassa. Listaan tähän ehdotukseni, miten voimme suojata itseämme sen psykologisilta vaikutuksilta.
- Anna tunteiden tuntua -kaikki tunteet ovat ok. Tutki tunnetta ja laita se "jäähylle", kunnes olet valmiimpi käsittelemään sitä.
- Ole empaattinen toisten tunteille, kuuntele ja tue - Muista, että auttajakin tarvitsee tukea.
- Esihenkilönä selvitä, miten kriisi koskettaa työyhteisöä ja järjestä esimerkiksi työyhteisölle mahdollisuus keskusteluun ja yhdessä asian käsittelyyn. Mahdollista yksilöiden tuki esim. työterveyshuollon kanssa.
- Seuraa luotettavia tietolähteitä ja pyri pitäytymään tosiasioissa. Suhtaudu maltilla sosiaalisen median informaatioon. Pidä välillä taukoa ahdistavista uutisista ja sosiaalisesta mediasta ja keskity arjen iloihin
- Tee se, minkä koet viisaaksi ja mahdolliseksi omalta osaltasi. Varaudu tulevaan.
- Anna kouluissa ja oppilaitoksissa lasten, nuorten ja aikuisten käsitellä asiaa.
- Suojele lapsia, mutta ole myös rehellinen, koska lapset ovat fiksumpia kuin luullaan. Anna lapsen käsitellä asiaa ja ole tukena.
Tämän sodan kriisin vaikutukset ovat todellisuutta nyt ja hyvin pitkään tulevaisuuteenkin. Toivotan Ukrainan kansalle, sotilaille sekä meille kaikkea hyvää, parempaa, inhimillisyyttä, humaaniutta sekä rohkeutta sekä viisautta ja vahvuutta päättäjillekin.