Joulurauhaa

Joulun ja lomien lähestyessä on aika rauhoittua ja toivottavasti myös aikaa rauhoittumiseen. Työtehtävien valmiiksi saattaminen, viimetipan "tulipalojen" sammuttaminen ja jouluvalmistelut täyttävät monen päivät ja joku kertoo myös stressistä ja väsymyksestä - aika pysähtyä ja rauhoittua?

Ajattelen, että myös työnohjausprosesseissa juuri ennen joulua, olisi hyvä rauhoittaa ja rauhoittua, jotta ilon ja rauhan juhlassa tai lomalla ei tarvitsisi ajatella tai murehtia työn kuormittavia tekijöitä, mahdollista kriisiytynyttä tai kehnoa työilmapiiriä, toimimattomia työkäytäntöjä, haastavia asiakkaita, tulevia muutoksia, työn epävarmuustekijöitä tai muutkaan työhön liittyvää.

Tästä huolimatta tuntuu ja korviini kuuluu, että joskus työnantajat "pudottavat pommeja" juuri ennen joulua. Pommit voivat olla hyväntahtoista ajattelua kuten, annettaessa ennakkotietoa tulevasta muutoksesta tai käynnistyvistä parantavista ja edistävistä prosesseista. Mutta ei ole tavatonta sekään, että määräaikaisten työsopimukset päättyvät tai he roikkuvat epävarmuudessa aina välipäiviin asti, jolloin työsopimusta jatketaan. Tavatonta ei myöskään ole, että kurinpidollisia tai rakentavan palautteen hetket ajoittuvat juuri ennen joulua.

Olen usein miettinyt johtamisen viestinnän ajoitusta, eli milloin on sopiva aika hämmentää työyhteisöä ja yksilöitä tai onko tarpeen ylipäätään hämmentää saatikka pelotella tai herättää huolta juuri ennen joulua ja lomia. 

Kriisijohtamisen näkökulmasta johdolta vaaditaan hyvää kriisinhallintakykyä ja jatkuvasti muuttuvan oikean tilannekuvan rakentamista, viestintätaitoja ja johtajuutta (SeecK 2009). Koko maailma ja meidän pieni Suomemmekin sekä me kansalaiset olemme parhaillaan monenlaisten kriisien alaisena. Meillä on meneillään ilmastokriisi (luonnonkatastrofi), sota lähialueilla ja sen aiheuttamat seuraukset (poliittinen ja taloudellinen kriisi), Pandemiasta ollaan hiljalleen selviytymässä, mutta edelleen siihen kuolee ihmisiä (COVID-19). Hoitoalan työvoimapula on näyttänyt alustavat kriisin merkit (poliittinen ja organisaatioiden kriisi). Lisäksi lööpeissä kirkuvat ihmisten aiheuttamat onnettomuudet ja väkivallan teot. Olisiko siis vähintään hyvä rauhoittaa ihmisten arki edes pyhien ja loman ajaksi?

Paajanen (2020) on tutkinut COVID-19 kriisiviestintää ja tarjoaa tuloksia hyödynnettäväksi myös liike-elämään ja miksei muihinkin organisaatioihin. Paajasen tutkimuksen tuloksena todetaan, että kriisijohtamisen tyylillä, kriisijohtajan ominaisuuksilla ja kriisijohtajan viestinnällä on ollut vaikutus kriisin kulkuun sekä tuloksiin. Viittaan tässä kriisijohtamiseen, koska samat viestinnän ja ihmisen kohtaamisen periaatteet voisi hyvä olla johtamisen käytäntönä myös arjen johtamisessa.

Muutoksien johtamisen näkökulmasta taas Seeck (2009) toteaa, että muutosviestinnän haasteena on se, että muutos on harvoin kertaluonteinen tapahtuma. Muutos on enemmänkin prosessi, jossa on vaiheita. Muutosta ennakoidaan, valmistellaan, aletaan toteuttaa, korjataan, parannetaan ja omaksutaan jollain aikavälillä se niin sanotuksi normaalitoiminnaksi. Mutta onko viisasta valita juuri ajankohta muutoksen johtamiselle ja muutoksen käynnistämiselle ennen joulua?

Joululauluissa lauletaan: "Koska meillä on joulu, juhla armas verraton, eikä rasita...,Ei itkeä saa, ei meluta saa..., Ei huolta, murhetta kenkään muista..., Joulu joutui ja rintoihin..., Arkihuolesi kaikki heitä..., En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan, ma pyydän taivaan valoa ja rauhaa päälle maan..." jne.

Siksi vuoden viimeisissä toteuttamissani työnohjauksissa pyrin siihen, ettei joulutauolla mitään tarvitsisi miettiä, pelätä, vatvoa tai surra. Hyvällä fiiliksellä uuteen vuoteen! 

Minä toivon joululle ja tulevalle vuodelle 2023 rakkautta, rauhaa, mielen hellyyttä, hyvyyttä ja hyvinvointia sekä kiitän kaikkia yhteistyökumppaneita, kollegoita, opiskelijoitani sekä ohjattaviani!

Työnohjaaja STOry, hoitotyön opettaja ja tietokirjailija, teatteriharrastaja

Katri Thurman